Täytyy kyllä sanoa, että Pietarin alku vaikutelma on lupaava. Kunniakierros hotellin edessä olevassa liikenneympyrässä kruunasi päivän. Jukka sanoikin, että onpa mukavaa ettei aina sakoteta jos vähän autolla mokaillaan. No uusinta kierrosta ajellessa olivat jo poliisit pysäyttäneet yhden auton. Eli läheltä kai piti ettei 3 nuorta komeaa valkoista urosta lähetetty Uralin taakse työleirille.

Oukkei, palataan Moskovaan ja edelliseen iltaan. Illalla emme jaksaneet enää lähteä mihinkään vaan päädyimme KFC:seehen. (Kentucky Fried Chicken). Ennen KFC:tä haimme palanpainikkeet läheisestä ostarista. Itselle mieluisaa puuhaa on katsella elämän menoa ja ihmisiä ja päädyimmekin hotellin viereiseen puistoon pussikaljoinemme ja KFC:n kanakorin kera. Toki lihavalle pojalle extra burgeri kylkeen. Siinä sitten seilori suihkulähteellä ruokailimme ja tutkailimme ympäristöä. Joku rakastava pari ja pari pulsua viihdyttivät iltaamme. Väsy kuitenkin alkoi painaa mieltä. Myös alitajuntaan hiipi ajatus aamu klo 6 heräämisestä.

"Kukkokiekuu" sanoi herätys kello klo 6. Näytti siltä että kaikkia olisi vielä nukuttanut. Kuitenkin nopeet aamusuihkut ja aamiaiselle. Päätimme siinä vielä koukata punaisen torin kautta. Onhan siellä joku käynyt lentokoneellakin, miksei nyt sitten Ladalla. Onneksi aamuruuhka ei ollut vielä pahin, joten pääsimme suht helposti pelipaikoille punaisen torin laitaan. Siitä nopeat kuvat ja matka jatkui. Jonkin ajan kuluttua takapenkiltä alkoi kuulumaan hirveää kiroilua Jukan toimesta. Jukka totesi että kuva oli mennyt pilalle. With Canon you can obviously with Nikon you can not... No tiedä häntä näitä häiriöitä nyt sattuu. Antti heitti jopa ilmoille mahdollisuuden itähäirinnän tehokkuudesta.

Punaiselta torilta takaisin tien päälle ja kohti Pietaria. Matkalla korjasimme jälleen pakoputkea. Muuta ihmeellistä ei matkalle sinänsä osunut. Mennessä päätimme että haemme uuden virtalukon pohjan Pietarin läheisestä autovaraosakaupasta. Ensin purimme virtalukon pohjan. Ei se oo niin helppoa, jos ei oo aiemmin purkanut. No putkipihdit olivat tarpeeseen, tosin viimeisellä kerralla pohjaa irroittaessa emme tarvinneet kuin pientä kuusiokoloavainta irroittaessamme virtalukonpohjaa kolmatta kertaa. Antti purki takaoven pahvit ja selvitti ikkunaa vaivanneen vian. No varaosan hakeminen oli yllättävän helppoa. Vanhaa osaa vilautettua myyjä löysi jo varaosan tilalle. Ostin vielä Ladaan uudet pölykapselit, joten nyt rokkaa!! Vanhoista pölykapseleista yksi on Ukrainassa mudassa, yksi Tallinnassa ja eräs Moskovan rampissa. Ja nyt viimeinen sitten Pietarin varaosaliikkeen roskiksessa.

Varaosamarketista ei ollut enää kuin noin 10 kilmetriä hotellille ja se meni suht joutusaan. Hotellin pihaan parkkiin, on se erikoista että länsimerkit valtaavat parkkipaikat itämerkkien tieltä. Ladamme oli ainut Neuvostoliitossa valmistettu ajoneuvo parkkirivissä. Antti lähti selvittämään varaustamme ja Jukan kanssa otimme autosta tavaramme. Päämekaanikko hävisi kuin pieru Saharaan, joten päätimme Jukan kanssa ottaa oluset hotellin aulassa. No 15 min ja kahden oluen jälkeen Antti soittikin ja hommat olivat kunnossa. Huone "paremmalla" näköalalla aamiaisineen ei kuulosta ollenkaan pahalta. Nyt suihkun raikkaana kohti uusia seikkailuja. Tämä tältä erää, vielä on matkaa finaaliin sekä huominen Pietarissa..