Ilta pimenee ja vettä sataa kaatamalla. Kuitenkin hyvillä mielin istumme hotellin terassilla. Terassilla, alkaa kuulostamaan vähän siltä, että olisimme vain terassilla kaiken aikaa. Totuushan on taas tarua ihmeellisempi. Tässä hotellissa WiFi vyöhyke on vain tarjolla tässä hotellin alakerrassa, joten jos haluaa ottaa yhteyden täältä kommunismin ikeen alta länkkärimaailmaan on vain istuttava täällä terassilla. Jalat tuntuvat painavilta, sillä kävelimme 10:40-21:00 pitkin Kiovan katuja. Todella hieno kaupunki!

Aamu lähti taas aikaisin käyntiin. Heräsimme noin kahdeksan aikaan. Siitä suuntasimme aamutoimien jälkeen aamupalalle. Aamupala oli jokseenkin kamala, mutta jälkkärinä olleet letut olivat hyviä. Aamupalan jälkeen suuntasimme II maailmansodan museoon. Museo oli noin kilometrin päässä hotellista toisella puolella jokea. Museo oli todella hieno. Museossa oli todella paljon sodasta jääneitä osia/esineitä/valokuvia. Ainut miinus oli se, että maatuskoista ei kukaan puhunut englantia ja kaikki informaatio museossa oli ukrainaksi. No elimme kuvien kautta sodan uudestaan. Museo olisi varmasti ollut vielä parempi, jos olisimme saaneet selvää infotauluista. Museossa kuvaaminen oli myös kiellettyä, joten niiden näyttäminen jälkeenpäin onnistuu vaan luomalla mielikuvia. Onko ihmisillä vielä mielikuvista?

Museon jälkeen ajattelimme suunnistaa kohti keskustaa ilman sen suurempaa päämäärää. Nautimme pizzat lounaaksi ydinkeskustassa olleessa terassiravinotolassa. Ruoka maksaa täällä lähes saman verran kuin Suomessa. Pizza oli 6 euroa. Siitä sitten kauppakeskukseen. Täällä lähes kaikki kauppakeskukset on rakennettu maanalle. Poikkeuksen tekevät Benettonit, Ferrarit ja Vuittonit. Kalliit liikkeet ovat maanpinnan yläpuolella ja tavallisen rahapussin omaavien maanpinnan alapuolella. Pysyimme maan alla.. No kävimme Ferrarin liikkeessä ja Benettonin liikkeessä. Benetton oli selkeästi halvempi kuin Suomessa.

Yhdestä kauppakeskuksesta otimme sitten metron ja ajattelimme mennä kohti pohjoista asemaa ihan vaan fiilistelläksemme Kiovaa. No kyrillisistä merkeistä selvää saamatta menimmekin etelän suuntaan ja kun kuulimme metrossa, että olimme olympia stadikan pysäkillä ajattelimme käydä tsekkaamassa sen. No metrosta ylös rakennustyömaan keskelle. Lähdimme kiertämään työmaata, jotta pääsisimme stadikalle. Kiersimme ja kiersimme kunnes olimme täysin hukassa ja tietysti keskellä rakennustyömaata. Miten kaksi suunnistajaa voi eksyä?? Tuttu kuvio Jukolan-viestistä, mennään porukassa olettaen, että joku suunnistaa. Olimme jossain vanhalla linnake alueella, josta puikkelehdimme sattuman kautta täsmälleen samaan paikkaan, jossa edellis yönä etsimme ensimmäistä hotelliamme. Nyt olimme taas kartalla! Linnakkeesta näimme stadikan, joten tavoite saavutettu!

Sittenhän taas jatkoimme kävelyä keskustassa. Virallisesti väkiluvuksi ilmoitetaan 3,5 miljoonaa, mutta kuuleman mukaan Kiovassa asuu 5 miljoonaa ihmistä, joka on sama kuin koko Suomen väkimäärä. Päivällisaikaan kävimme syömässä pihviä ja makkaraa. Minä ja Antti tilasimme pihviateriat ja Jukka ajatteli ottaa kevyesti pienen makkaralautasen. No pieni on suhteelinen käsite ja Jukka sai 6 makkaraa ja läjän leipää. 1,5 pakettia makkaraa, itselle kaksi makkaraa on jo usein iso määrä, mutta 6 makkaraa. Kyllä hymyilytti!

Ruoan jälkeen kävimme Benettonissa ja siitä metsästämään postikortteja rautatieasemalta. No tulihan se luvattu kaatosade ja otimmekin taksin takaisin hotelliin. Todella hieno päivä, hieno kaupunki ja muutenkin hyvä rentouttava päivä ennen huomista sika-ajopäivää. Huomenna on tarkoitus paukata uskollisen ratsumme kyytiin ja ajaa niin kauan kuin uni tulee silmään eli johonkin Puolan, Liettuan tai Latvian seuduille. Hyvää yötä Suomi!