Huhheijaa, täällä Togliatissa ollaan hotellissa! Antti tuossa helmikuussa tokaisi että tännehän ajaa yhdellä perseellä, no näin jälkiviisaana voi sanoa, että näin tekee. 38 tuntia ja 2300 km matkaa taitettuna.

Jukka starttasi klo 6:00 Kankaanpäästä ja ajeli ensin Hämeenlinnaan. Siinä viimeinen voitelu aamupalapöydässä ja meikäläisen kamat autoon. Antti otettiin kyytiin Kouvolasta. Alkumatkasta todettiin Jukan kanssa, että jos meinataan kuunnella musiikkia olisi hyvä ostaa myös eteen kaiuttimet. Sellaiset löytyikin Kouvolan Hong Kong tavaratalosta. Oma alkumatka meni viritellessä radiota ja tupakinsytkäriä, koska joku oli nämä varastanut Kankaanpään Siwan takapihalta autostani. Meni varmaan tarpeeseen 5 euron kasettimankka. Päätimme syödä vielä kunnolla ennen rajaa ja pysähdyimme Italialaiseen ravintolaan Lappeenrannassa.

Mahat täynnä kohti rajaa. Rajalla oli pääosin venäläisiä, mutta edessä olevassa autossa pönötti Jyväskyläläinen herrasmies, joka oli matkalla Viipuriin. Hän auttoikin meitä rajanylityksessä. Pientä säätöä siinä oli, kun meillä ei ollut valmiiksi täytettyjä maahantulokortteja. Onneksi sellaiset sai haettua kymmenenneltä luukulta josta kysyin. Rajan ylitykseen saimme kulutettua noin 3 tuntia aikaa. Alunperäinen suunnitelma oli ajaa Moskovan taakse ja yöpyä. Olimme kuitenkin niin myöhään Moskovassa, että näimme parhaimmaksi vaan jatkaa matkaa. Yövytään autossa, jos siltä tuntuu. No välillä olisi kenties tuntunut valita se yöpyminen, mutta halusimme paluumatkalle extra päivän, joten jatkoimme vain ajamista. Yksi ajoi ja kaksi nukkui. Päivällä oli kerrassaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita liikenteessä. Tuntui siltä että päivällä ajetaan rallia ja yöllä siivotaan romut pois, että ralli saa jatkua aamulla.

Päivään mahtui myös teknisiä haasteita. Jo ennen Pietaria jarrut krohisivat todella pahanoloisesti. Pysähdyimme varaosaliikkeen pihaan tarkistamaan vaurioita. Liikkeet olivat jo kiinni joten apua emme siitä enää saaneet. Vasemman etupyörän jarrupalat olivat ilmeisesti lähteneet jossain töyssyssä ja jäljellä olivat vain rautalevyt, joissa ne olivat kiinni. Rohina kuului levyjen osuessa jarrulevyyn. Ääni selkeästi pienentyi mitä lähemmäksi selvisimme Togliattia. Myös pakoputken kanssa oli taas ongelmaa, sama klemmari petti pari kertaa ajaessa pahoin töyssyyn.

Togliatissa liikenne on kuin pahimmassa road killer elokuvassa. Sieltä mennään mistä vauhdikkaimmin pääsee, töötti huutaa ja hätävilkut vilkkuvat. Moskovan ja Pietarin miellyttävä liikennekulttuuri on tipotiessään. Onneksi selvisimme hotellin pihaan. Olimme varanneet kaksi seuraava yötä hotellissa eivätkä he olleet tietenkään varautuneet, että olisimme jo tänään täällä. No nyt nukumme sitten kolmessa eri huoneessa. Huomenna huoneita on enää kaksi. Kolme samassa huoneessa vaikutti heidän mielestään liikaa sateenkaaripuuhastelulta, joten njet njet.

Nyt uni simmuun, kauniita unia ystävät ja vihamiehet! Yritetään saada kuvia jakoon mahdollisimman pian.