Näin Lada vaihtoi kansalaisuutta koskaan kuitenkaan unohtamatta alkuperäänsä Neuvostoliittoa. Kolarikorjaus P. Gullans on luvannut maalata auton ja katsoa pikku lommot pois kyljistä. Voisiko tämä olla korjaamokalenterin joulukuun tyttö? Älkääkä pelästykö tuota FIN-merkintää kilvissä sillä uudet kilvet ilman FIN-merkintää on jo tilattu.
Tullin kanssa toimiminen olikin sitten eri homma. Kävimme heti Turun tullissa kun auto saapui Suomeen kysymässä, kuinka tällaisen auton kanssa toimitaan. Siellä virkailija sanoi, että käyttöönottoilmoitus riittää ja veropäätös tulee sitten aikanaan perästä. No asia ei ihan mennytkään näin vaan pyydettiin lisätietoja auton toimituksesta, rajaylityspaikasta, myyntikuittia ja omistajan vaihtoa kyseltiin. No soitin tullin tiedusteluun, että millaisia nämä lomakkeet ovat mitä vaaditaan. Siellä ihminen, liekö syönyt juuri pussillisen herneitä nenän kautta, sanoi että hän ei kyllä osaa auttaa, mutta uskoo että tämän kaiken voi tehdä heidän verkkopalvelussa. Ja jos en osaa siellä tehdä soittamalla Tullin verkkosivu helppariin kaikki käy kuin tanssi. No eipä löytynyt oikeita lomakkeita verkkopalvelusta päätin kokeilla valssia helpdeskin kanssa. Ilmeisesti lattialla ei ollut tarpeeksi perunajauhoa, kun tuntui olevan aika tahmeaa. Kuulemma olin itse tyhmä kun ajattelin saavani verkkovastaavalta apua auton tuonnissa ja pyysi ottamaan yhteyttä tulliin puhelimitse. Näin syntyi ikiliikkuja, no enpä tarttunut siihen vaan päätin pamauttaa Pasilan tulliin. Mukana auto ja prosyyrit.
No Pasilassa sitten vuoronumero ja odottamaan. Tunnelma on toiveikas, kun oma numero näkyy taulussa ja pääsen tiskille. Hirmuisen ystävällinen nainen kuitenkin lyttää toiveikkuuden heti alkuunsa ja pyytää jatkamaan matkaa kohti Vuosaarta. Vuosaari, tuttu elokuvista, kuulostaa heti synkältä ja arvelluttavalta. Taas vuoronumero ja jonottomaan. Luukulla elämäänsä kyllästynyt nainen pyytää täyttämään lomakkeen, joita on vastapäisessä seinässä. Lomake täyteen ja takaisin luukulle. Käsittely tyssäsi het alkuunsa tuotteen arvoon. Kuulemma jos minulla ei ole kuittia he etsivät verokkiauton ja tulli määräytyy sen mukaan. No tämä sopi minulle ihan hyvin, verokkiauton etsintään käytettiin reilu 15 minuuttia, jonka jälkeen minulta kysyttiin että missähän näitä myydään, kun mistään ei löydy vastaavaa. Sanoin että voi olla kyllä hankala homma, kun en itsekkään tiedä missä olisi vastaava myynnissä. Tullin virkamies, tässä tapauksessa nainen, päätyi siihen lopputulemaan että minun on pakko esittää kuitti.
Onneksi olin matkaamassa katsomaan lätkän MM-kisoja Minskiin joten kuitin saaminen ei ollut mikään ongelma. Kuitti kädessä taas Vuosaareen ja nyt alkoi lyyti kirjoittamaan. Todella ystävällinen naishenkilö hoiti tullauksen nopeasti ilman sen suurempia ihmettelyjä ja ongelmia. Lupasi moikkailla kun näkee Ladan Hämeenlinnassa.
Tullin hoidettua autosta tuli myös veropäätös, joka oli kuitenkin laskettu uuden vastaavan auton arvosta vähentäen tietystyi ikähyvitykset yms. Ja vihdoin kun kaikki oli kunnossa katsastuksen kautta kilvet autoon! Nyt on ILOinen olo!
