Aamulla laitoimme heratyksen soimaan klo 9:00, jotta ehtisimme nakemaan mahdollisimman paljon kaupunkia. Aamulla joimme kupit teeta, koska mahat olivat vielakin taynna iltapalasta. Sen jalkeen selvitimme, mista saisimme jonkun vaihtamaan Ladaamme vaihdelaatikon. No tunnin soittelun jalkeen alkoi homma selviamaan ja Lada huoltoon. Hieman epailyttava paikka, silla vain mina ja Anton saimme menna portista edemmalle eika alueella saanut kuvata. Luottavaisin mielin auto jai sinne.

Auton vietyamme jatkoimme matkaa Antonin autolla kohti sotamuseota. Sotamuseo sijaitsi alueella, johon oli rakennettu rajalinja neukkujen ja puolalaisten valiin. Aluetta ei kuitenkaan koskaan kaytetty tahan tarkoitukseen, koska V-Venajan alueet yhdistettiin ennen sotaa. No siellahan oli kaikkea mahdollista punkkereista tankkeihin ja mahdollisuuteen ampua kovilla. Jatimme ampumatta, mutta kavelimme alueella monta tuntia ihmetellen sodan julmuutta ja sen sotakoneistoa.

Museon jalkeen Anton vei meidat kaupunkiin, jossa otimme jokilaivalla yhdet oluet kuuman paivan kunniaksi. Itse tilasin viela letut mansikkahillolla ja Jukka Borshi-keiton (oikeinkirjoitus voi olla vaarin). Anton lahti omiin kiipeilytreeneihin ja jatti meidat miliisien armoille. Viimeiset sanat olivat, valttakaa vakijoukkoja ja olkaa rauhallisia. Miliiseja paukahti yhtakkia 2 bussillista alueelle, jossa olimme eli paikallisen parlamenttitalon edustalle. No siita hiljaa hiipien pois kohti kauppakeskusta toisessa paassa paakatua. Siella jaatelototterot naamaan ja ihmettelemaan liikekeskusta. Antti ja Jukka ostivat jotain tuliaisia ja saimme katevasti ruplat pois.

Kiertely kauppakeskuksessa paattyi kun Anton ilmoitti tekstarilla, etta Lada on valmis noudettavaksi. Kauheella kiireella sinne, koska huoltomies olisi siella enaa puoli tuntia. Ehdimme kuin ehdimmekin ja saimme Ladan yhta vaihdetta vahempana takaisin. Siihen vaihdettiin 4 vaihteinen laatikko, koska se on kuulemma ainut Lada laatikko joka kestaa lapi ydinsodan. Juuri sopiva meille matkalla kohti Ukrainaa.

Auto kun saatiin kuntoon, alkoi jo mahassa tuntumaan pieni nalanpoikanen. Paivallinen paikallisessa olutravintolassa oli hyva ja jalkiruokana kahvia ja jaateloa. Sen jalkeen Anton halusi viela tarjota paikallisen special drinkin, jossa oli sekaisin mauste ja yrittiviinaa. Kohtalaisen erikoisen makuinen, mutta suomalaisen luonteen tietaan, mitaan ei jateta lasiin. Siita sitten lahimarketin kautta nukkumaan. Aamulla sitten kohti Kiovaa ja Ukrainaa. Luvassa on seuraava rajanylitys....